NUORISOSTA
Tämän päivän nuorisosta puhutaan ja kirjoitetaan paljon, puolesta ja vastaan. Useimmiten kuitenkin vastaan. Tietenkään aivan aiheettomasti ei ole puhuttu vastaan, mutta ei varmaan puolestakaan. Vastaan puhuvat yleensä ne, jotka ovat tutustuneet ns. ”lättähattunuorisoon”.
Lättähatut ovat, kuten tiedämme, enemmän tai vähemmän huomiota herättäviä, kova-äänisiä nuoria, jotka pukeutuvat ja käyttäytyvät huonosti. Pojilla on paidannapit auki napaan asti. He kulkevat ilman hattua, oli sitten kesä tai talvi ja vaikka kova pakkanen, niin että heidän pitkä rasvainen tukkansa näkyy. Heillä ei ole ilmeisesti varaa käydä parturissa, mutta varaa on ostaa hiusvoiteita. Tytöt taasen luulevat olevansa erittäin tyylikkäitä huippukapeissa housuissaan. Tukka roikkuu hoitamattomana harteilla á la Brigitte Bardot. Kasvot ovat paksun maalikerroksen peitossa.
Suomeen lättähattuilu on siirtynyt Ruotsista. Ruotsissa lättähattuja edustavat huligaanit, jotka ovat vielä törkeämpiä. Lättähatut muodostavat ns. ”liigan”, joka saattaa jopa suorittaa pieniä rötöksiä murtautumalla kioskeihin, liikkeisiin ym. vieden makeisia, tupakkaa, virvokkeita, joskus jopa rahaa. Usein he ovat niin nuoria, ettei heitä voi laittaa telkien taakse. Onkin olemassa kasvatuslaitoksia, joihin tällaiset nuoret joutuvat. Heitä onkin paljon, sillä nuorisorikollisuus on suuresti lisääntynyt viime vuosina. Tähän on paljon syitä. Mm. tupakanpoltto, joka myös on lisääntynyt nuorison keskuudessa. Kun nuoret eivät saa kotoa varoja tupakanpolttoon, täytyy rahaa hankkia muualta – varastamalla. Rikollisuuteen ovat vaikuttavina osatekijöinä myös: rikoselokuvat ja huono ajanvietekirjallisuus. Rikoselokuvat ovat tietenkin kiellettyjä, mutta kielletyt hedelmät maistuvat parhaiten. Kirjat eivät tietenkään ole kiellettyjä, mutta miksi painetaan niin paljon huonoa ajanvietekirjallisuutta kun kerran tiedetään sen vaikutus nuorisoon?
Tämä kiireinen aika on myös osaltaan vaikuttamassa nuorisoon. Vanhemmilla ei ole enää aikaa lapsilleen. Heillä on kaiken maailman kokoukset ja kerhot ym. Joku harva ilta, kun heillä vihdoin on aikaa istua kotona, he työntävät lastensa käteen elokuvarahan, että voisivat viettää rauhallisen koti-illan. Näin nuoret joutuvat aivan kuin ajetuiksi kadulle, josta ei ole pitkä matka rikollisuuteenkaan.
Niin – eräät aikuiset ovat tutustuneet vain tuohon nuorisoon ja lausuneet mielipiteensä sen perusteella. Kaupungeissa ei esim. lättähattunuorisoa ole enää kuin muutama kourallinen. He ovat varmaankin huomanneet, että vanhemmat katselevat heitä paljon suopeammin silmin, kun he pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin ihmiset ainakin. Pienemmillä paikkakunnilla kuljetaan muutenkin muodista jäljessä, niin myös tässä. Luullaan, että ollaan jotain, kun ollaan lättähattuja, mutta loppujen lopuksi ei olla mitään.
Kyllä nuoriso osaa pukeutua fiksusti ja myös käyttäytyä, jos haluaa. Usein tanssipaikoilta lauantai-iltaisin löytää tällaista nuorisoa. Pojat sonnustautuvat valkoiseen paitaan ja solmioon, siistiin pukuun tai irtotakkiasuun. Tytöt pukeutuvat yksinkertaisiin, mutta hyvällä maulla valittuihin asuihin. Koruja käytetään yleensä melko vähän. Kengistä piikkikorot ovat kadonneet, tilalla ovat puolikorot, teinikorot tai peräti matalat kannat. Make-upia on yleensä käytetty hillitysti. Tietenkin joukossa on myös joitakin räikeitä poikkeuksia. Nuoriso on kovaäänistä ja mieltään osoittavaa myös tanssipaikoilla, mutta tämä kovaäänisyys on iloisuutta, ei mitään huomionherättämistä.
Nykyajan nuorison harrastuksista on ennen kaikkea mainittava musiikki. Melkein jokainen harrastaa musiikkia tavalla tai toisella. Onhan nykyään paljon erilaisia mahdollisuuksia tutustua siihen. On levysoittimia, magnetofoneja, radiossa olevissa ohjelmissa musiikki on etusijalla ja tanssipaikoilla on tietysti musiikkia. Poikia kiinnostaa lisäksi kaikenlaiset moottorialan asiat ja tyttöjä muoti. Joten harrastuksetkin ovat tervehenkisiä.
Lopuksi voin vain todeta, että nykyajan nuoriso olisi varmaan erittäin edustavaa, jos kaikki lättähattujen rippeet karsittaisiin pois.
Talvella hiihdettiin satoja kilometrejä. Käytiin Ukoskan hiihtomajalla munkilla ja mehulla. Osallistuttiin erähiihtoihin. Tässä kuva koulun hiihtopäivältä. Varsinaista hiihtomuotia ei oltu vielä keksitty. Hiihtohousut olivat kapealahkeiset, monot koppuraiset. Kenellä ei ollut anorakkia, piti villapaitaa.
Koulunpihalla penkkaripäivänä 61 Hiihtohousuja pidettiin myös koulussa. Poikien muotiin kuuluivat lippalakit ja huivit. Paljon on pyöriä pihassa. Takana on vielä baari/apteekkirakennus.
Kuva on Piponiuksen kentältä. Minkähänlainen huviteltta siinä olikaan keväällä -61. Näytämme juhlamekoissamme siltä, että käsissämme ovat keskikoulun päästötodistukset.
Tykkäsimme retkeillä polkupyörillä toistemme mökeille. Tässä ollaan menossa Tirkkosen mökille. Äitsaareen mentiin silloin näköjään lossilla. Nykyäänhän siinä on silta. Kaikki ovat meidän luokan tyttöjä. Alemmassa kuvassa ollaankin jo varmaan poistulossa.
