Keskikoulun viimeinen luokka

Iskelmien sanoja kirjoitin 15-vuotiaana pieniin sinisiin vihkoihin. Monen laulun sanat muistuvat vieläkin mieleen kuten tämän Marinankin.

Imatran Yhteislyseo V D 1960 -61

VD

pojat

Olen aina pitänyt tästä luokkamme pojista otetusta kuvasta. Etenkin eturivissä vasemmalla oleva Wiski on tosi tyylikäs ja ajanmukainen farkuissaan ja Elvis-tukassaan. Brylkreemillä toisetkin ovat hiuksensa asetelleet.

Jatkoin päiväkirjaani elokuussa 1960 pidettyäni toista vuotta taukoa sen kirjoittamisessa. Pojat, pojat, pojat, kouluhipat, yleiset tanssit.  Ennen rippikoulua ei olisi saanut tansseihin mennä vanhempien mielestä. Mutta minä kävin Töllillä ja Ukoskassa ainakin. Baareissa istuttiin, kulmia kierrettiin.

hiihtopaivanaTalvella hiihdettiin satoja kilometrejä. Käytiin Ukoskan hiihtomajalla munkilla ja mehulla. Osallistuttiin erähiihtoihin. Tässä kuva koulun hiihtopäivältä. Varsinaista hiihtomuotia ei oltu vielä keksitty. Hiihtohousut olivat kapealahkeiset, monot koppuraiset. Kenellä ei ollut anorakkia, piti villapaitaa.

penkkaripaivaKoulunpihalla penkkaripäivänä 61 Hiihtohousuja pidettiin myös koulussa. Poikien muotiin kuuluivat lippalakit ja huivit. Paljon on pyöriä pihassa. Takana on vielä baari/apteekkirakennus.

Kuvateksti: ”Huviteltalla”.  huviteltallaKuva on Piponiuksen kentältä. Minkähänlainen huviteltta siinä olikaan keväällä -61. Näytämme juhlamekoissamme siltä, että käsissämme ovat keskikoulun päästötodistukset.

aitsaari3Tykkäsimme retkeillä polkupyörillä toistemme mökeille. Tässä ollaan menossa Tirkkosen mökille. Äitsaareen mentiin silloin näköjään lossilla. Nykyäänhän siinä on silta. Kaikki ovat meidän luokan tyttöjä. Alemmassa kuvassa ollaankin jo varmaan poistulossa.

14-vuotiaana

En ole voinut kirjoittaa, koska isä on lukenut kaikki tästä päiväkirjasta. Tulin siitä niin vihaiseksi, että aioin repiä koko päiväkirjan, mutta maltoin mieleni ja päätin olla kirjoittamatta enää. (Pii Kiikka 9.6.1959)

Sain lukollisen päiväkirjan syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni 13 vuotta. Monta kerta jälkeenpäin olen miettinyt, että isä osti päiväkirjan ainoastaan ja vain urkkiakseen varhaisteinin elämää. Edelleenkin olen sitä mieltä, että hän teki väärin.

kasviluettelo3

Kesäisin keräsimme kasveja toiselta luokalta lähtien neljänä kesänä 30 kasvia kunakin. Yhden oppilaan keruu oli 120 kasvia. Aika paljon Suomen kasveja on siis ikäluokkamme Herbarioissa.
keto-orvokki

Isä oli tehnyt kasviprässin, joka oli kolmella lapsella käytössä, joten ei turha hankinta ollenkaan. Kuivatut kasvit kiinnitettiin siististi valkoisille 260×420 kokoisille arkeille ja varustettiin kuvan mukaisella lapulla. Ei siinä mitään, että nämä piti kerätä. Ne piti myös osata ns. ulkoa, kun pidettiin kasvitentti.

IVD

IYL IV D 1959-1960

ystavykset

 

KEVÄT 1960

Neljätoista -vuotiaat parhaat ystävykset aurinkolaseissaan koulun viereisellä tiellä.

Huom. Muoti ja kengät.

Ympäristöoppia luonnossa

Oppikoulun kolmasluokkalainen Pii Kiikka väsäsi kieli keskellä suuta eläin- ja kasvimaailman sekä maantiedon vihkoja, mitkä ovat kaikille tuttuja viivattomia ja ruuduttomia sinisiä vihkoja A5. Ensin ne piti päällystää ohuilla erivärisillä papereilla ja liimata nimilappu kanteen. Kasvioppivihkon päälle vihreä paperi, eläinopille punainen ja maantiedolle keltainen.

hetapipohenaAnkarasti kiellettyä kosken pohjalla kävelyä harrastimme ryhmällä Heta, Pipa, Hena, Manni ja minä. (Oikean puoleinen Liisa ei kuulu joukkoon.)

kosken-rannalla

 

 

 

 

 

IIIDIYL:n kolmannella D-luokalla 1958-59 meitä oli 43. Tässä iässä olemme kasvaneet eri tahtiin, se näkyy varsinkin pojissa, jotka seisovat takana penkillä.

opet--58

Nämä opettajat ovat jo paljon tutumpia kuin pari vuotta aikaisemmin kuvassa olleet. Pätkä-Pena, Anna-Maija, Lulu, Peltsu, Kessi, Riitta, Tantta, Parikka, Kopra, Elise, Topi-reksi, Terttu, Emmi

Oppikoulun toinen luokka

Jatkan keskikoulun luokkakuvien esittelyä. Tässä Imatran Yhteislyseon II D-luokka 1957-58. Olin 12 -vuotias. IID_57Tämän luokan oppilaista olen kirjoittanut nimet, syntymäajat ja syntymäpaikat kaunokirjoitusvihkooni. Olemme syntyneet vuosina 1943-1946. Eri syntymäpaikkoja on hämmästyttävän paljon:  Imatrankoski, Lappeenranta, Rauha, Tiuruniemi, Viipuri, Parikkala, Taipalsaari, Ilomantsi, Kankaanpää, Vihti, Kuusankoski, Helsinki, Tainionkoski, Ruokolahti, Vuoksenniska, Enso, Oulu, Pielisjärvi, Suomenniemi, Rautjärvi, Siilinjärvi.

Eturivissä lettipäisenä raidallisissa housuissaan seisova Pii Kiikka on kirjoittanut vihkoonsa sanelujen mukaan kaunolla:

Tyytymättömyys. Tyytymättömyys ilmaisee alhaista mielenlaatua, joka on suoranaisesti sivistyksen vastakohta.

Harjoittakaamme hyvyyttä. Niin kauan kuin olemme ihmisten keskellä, harjoittakaamme hyvyyttä, älkäämme olko yhdellekään ihmiselle aiheena onnettomuuteen ja suruun.

Kauneuden merkitys. Joka ei pidä taiteesta, hän ei myöskään milloinkaan ole tajunnut kauneuden merkitystä.

Golf-peli. Golfin pelaajan tulee, pysyäkseen mahdollisimman hyvässä kunnossa, elää siistiä, terveellistä, raitista elämää. Ihmisen tulee elää tasaisesti, mutta hyvin ja hänen täytyy pitää huolta itsestään. Jos hän kuluttaa loppuun voimavaransa tai käyttää voimiaan jollakin tavoin väärin on hän heittänyt mahdollisuutensa syrjään ja joutuu heti pois pelistä. Puolinaiset keinot eivät kelpaa.

Oppikouluun

Vuoden 1956 oppikoulun pääsykokeet pidettiin 1.- 2.6. Arkistostani löytyivät silloin esitetyt kysymykset.

paasykoe1956    Klikkaa suuremmaksi!

Huonosti oltiin varauduttu isoihin ikäluokkiin ja 6.6. olikin Ylä-Vuoksessa otsikko: ”Oppikouluihin hyväksyttyjä jälleen paljon enemmän kuin mitä voidaan sijoittaa”  Lisäys 27.4.: Imatran Yhteislyseon laajennusosa oli käytössä jo 1956, jolloin aloitimme. Olin sitä epäillyt tuon otsikon perusteella.

Imatran yhteislyseossa, johon minäkin olin pyrkinyt, oli pääsykoetta suorittamassa 299. Heistä 214 selviytyi hyväksytysti, mutta näistä kouluun voitiin ottaa vain 136. Minä olin yksi armoitetuista. (hyväksyttyjen pistemäärät olivat 99-56 pisteen välillä)

ID-56

A- B- C- ja D -luokat aloittivat opiskelunsa syksyllä 1956. Itse olin D-luokalla, josta tuli myöhemmin saksan luokka. Meitä oli 40. Olen eturivissä toinen oikealta. Luokkakavereitani olivat muutamia mainitakseni, kaikkia en näköjään muista: pikku-Ilkka, Kusti, Olli, Sakari, Lokari, Timo, Harri, Hurtta, Kai, Markku, Rauno, Pusis, Marja, Seija, Kipa, Helena, Manni, Aila, Elina, Tytti, Irja, Kaisu, Leena, Arja, Kristiina, Liiva, Kapu, Ulla, Pipa

opet--56

Tällaista opettajakuntaa oli Imatran yhteislyseossa vuonna 1956. Suosikkini ekalla luokalla oli Sämpylä (Pentti Hiltula). Hän seisoo kuvassa vasemmalla. Luokanvalvojani oli Aira Parikka. Häntä en tunnista tästä kuvasta. Lisätty 27.4.: Peltsu, Possu, Kopra, Kesseli, Hannikainen, Anna-Maija, Lulu, Paarma. Nämä tunnistin. Kommenteissa voit täydentää – kiitos!

Yo-ainekirjoitusten arviointi

Meillä Tampereella keskustellaan ylioppilaskokeiden äidinkielen arvioinnista. Ensin Aamulehden kolumnisti Tiina Keskinen moitti ädinkielen sensoreita salaseuraksi (12.4.) ja kaipasi läpinäkyvyyttä arvosteluun. Eilen julkaistiin ”salaseuran” jäsenten vastaus aiheesta. Siinä he monin argumentein todistavat, että arviointijärjestelmä on varsin läpinäkyvä. Esseen arviointikriteerit ovat nykyisin julkisia ja löytyvät Ylioppilastutkintolautakunnan sivuilta.

Viisikymmentä vuotta sitten mieleeni ei olisi tullut edes omien opettajien arvioita epäillä, saati sitten Helsingissä kokoontuvan raadin. Ei äidinkielessä eikä muissakaan aineissa. Aina sain mitä ansaitsin.

Nyt olen alkanut miettiä, mitä olenkaan kirjoittanut ”Vaaran viehätyksestä”, kun se oli aineeni aihe. Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että esseellä tai siis aineella kuten silloin sanottiin, punnittiin abiturientin kypsyys. Kielet, matematiikka ja reaali olivat enemmän tietopohjaisia. Ainekirjoituksen aihevalikoimaan sisältyi silloin vuonna 1965 enempi niitä tietopohjaisia aiheita kuin vapaa, jonka minä valitsin. Vuosien varrella olen kohdannut vain yhden ihmisen, joka myös kirjoitti Vaaran viehätyksestä. Ehkä se oli riski, mutta se kannatti ottaa.

Kiinnostaisi kyllä lukea sekin, minkälaista kypsyyttä olen osoittanut kirkkohistorian ja psykologian kysymyksiin vastatessani. Omista äitini jemmaamista arkistoista löysin reaalikokeen kysymykset. Valitettavasti leikkeessä ei ole vuosilukua, niin en voi olla ihan varma, että nämä ovat juuri vuoden 1965 kysymykset. Joitakin olen ympyröinyt, ehkä niihin olen vastannut.

reaalikokeen kysymyksetEi tarvitse hakea suurennuslasia. Kuva suurenee luettavaksi pari kertaa klikkaamalla.

Esitelmä koululla 24.3.1961

NUORISOSTA

Tämän päivän nuorisosta puhutaan ja kirjoitetaan paljon, puolesta ja vastaan. Useimmiten kuitenkin vastaan. Tietenkään aivan aiheettomasti ei ole puhuttu vastaan, mutta ei varmaan puolestakaan. Vastaan puhuvat yleensä ne, jotka ovat tutustuneet ns. ”lättähattunuorisoon”.

Lättähatut ovat, kuten tiedämme, enemmän tai vähemmän huomiota herättäviä, kova-äänisiä nuoria, jotka pukeutuvat ja käyttäytyvät huonosti. Pojilla on paidannapit auki napaan asti. He kulkevat ilman hattua, oli sitten kesä tai talvi ja vaikka kova pakkanen, niin että heidän pitkä rasvainen tukkansa näkyy. Heillä ei ole ilmeisesti varaa käydä parturissa, mutta varaa on ostaa hiusvoiteita. Tytöt taasen luulevat olevansa erittäin tyylikkäitä huippukapeissa housuissaan. Tukka roikkuu hoitamattomana harteilla á la Brigitte Bardot. Kasvot ovat paksun maalikerroksen peitossa.

Suomeen lättähattuilu on siirtynyt Ruotsista. Ruotsissa lättähattuja edustavat huligaanit, jotka ovat vielä törkeämpiä. Lättähatut muodostavat ns. ”liigan”, joka saattaa jopa suorittaa pieniä rötöksiä murtautumalla kioskeihin, liikkeisiin ym. vieden makeisia, tupakkaa, virvokkeita, joskus jopa rahaa. Usein he ovat niin nuoria, ettei heitä voi laittaa telkien taakse. Onkin olemassa kasvatuslaitoksia, joihin tällaiset nuoret joutuvat. Heitä onkin paljon, sillä nuorisorikollisuus on suuresti lisääntynyt viime vuosina. Tähän on paljon syitä. Mm. tupakanpoltto, joka myös on lisääntynyt nuorison keskuudessa. Kun nuoret eivät saa kotoa varoja tupakanpolttoon, täytyy rahaa hankkia muualta – varastamalla. Rikollisuuteen ovat vaikuttavina osatekijöinä myös: rikoselokuvat ja huono ajanvietekirjallisuus. Rikoselokuvat ovat tietenkin kiellettyjä, mutta kielletyt hedelmät maistuvat parhaiten. Kirjat eivät tietenkään ole kiellettyjä, mutta miksi painetaan niin paljon huonoa ajanvietekirjallisuutta kun kerran tiedetään sen vaikutus nuorisoon?

Tämä kiireinen aika on myös osaltaan vaikuttamassa nuorisoon. Vanhemmilla ei ole enää aikaa lapsilleen. Heillä on kaiken maailman kokoukset ja kerhot ym. Joku harva ilta, kun heillä vihdoin on aikaa istua kotona, he työntävät lastensa käteen elokuvarahan, että voisivat viettää rauhallisen koti-illan. Näin nuoret joutuvat aivan kuin ajetuiksi kadulle, josta ei ole pitkä matka rikollisuuteenkaan.

Niin – eräät aikuiset ovat tutustuneet vain tuohon nuorisoon ja lausuneet mielipiteensä sen perusteella. Kaupungeissa ei esim. lättähattunuorisoa ole enää kuin muutama kourallinen. He ovat varmaankin huomanneet, että vanhemmat katselevat heitä paljon suopeammin silmin, kun he pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin ihmiset ainakin. Pienemmillä paikkakunnilla kuljetaan muutenkin muodista jäljessä, niin myös tässä. Luullaan, että ollaan jotain, kun ollaan lättähattuja, mutta loppujen lopuksi ei olla mitään.

Kyllä nuoriso osaa pukeutua fiksusti ja myös käyttäytyä, jos haluaa. Usein tanssipaikoilta lauantai-iltaisin löytää tällaista nuorisoa. Pojat sonnustautuvat valkoiseen paitaan ja solmioon, siistiin pukuun tai irtotakkiasuun. Tytöt pukeutuvat yksinkertaisiin, mutta hyvällä maulla valittuihin asuihin. Koruja käytetään yleensä melko vähän. Kengistä piikkikorot ovat kadonneet, tilalla ovat puolikorot, teinikorot tai peräti matalat kannat. Make-upia on yleensä käytetty hillitysti. Tietenkin joukossa on myös joitakin räikeitä poikkeuksia. Nuoriso on kovaäänistä ja mieltään osoittavaa myös tanssipaikoilla, mutta tämä kovaäänisyys on iloisuutta, ei mitään huomionherättämistä.

Nykyajan nuorison harrastuksista on ennen kaikkea mainittava musiikki. Melkein jokainen harrastaa musiikkia tavalla tai toisella. Onhan nykyään paljon erilaisia mahdollisuuksia tutustua siihen. On levysoittimia, magnetofoneja, radiossa olevissa ohjelmissa musiikki on etusijalla ja tanssipaikoilla on tietysti musiikkia. Poikia kiinnostaa lisäksi kaikenlaiset moottorialan asiat ja tyttöjä muoti. Joten harrastuksetkin ovat tervehenkisiä.

Lopuksi voin vain todeta, että nykyajan nuoriso olisi varmaan erittäin edustavaa, jos kaikki lättähattujen rippeet karsittaisiin pois.