Sairaalan iloiset lapset : Talkkarin tytön tarinoita vv. 1945-1959

Tässä se nyt on. Kolmas kirjani. 168 sivua. Itse olen sen kustantanut. En malttanut odotella kustantajien vastauksia, puolet 14:sta vastasivat kielteisesti. Kirjan voi ostaa suoraan minulta.

Voit suositella sitä hankittavaksi lähikirjastoon, jos haluat. Tampereen kaupunginkirjastoon se kyllä tulee ajastaan. Kirjalla on ISBN -numero.

Hinta on 15,- eur. Postikulut Suomeen 5,60.

Kuva oli laitettava näin päin – ei se muuten mahtunut. En ole enää yhtä nokkela kuvankäsittelijä kuin aikaisemmin. Älypuhelin vie senkin taidon.

Mainokset

Kirjat ovat kotona

Kirjat ovat tulleet perille. Olen niin tohkeissani, etten edes tänne ole ennättänyt päivittää. Nytkin olen ”väärällä” välineellä. Nimittäin kirjoitan iPadilla, jota käytän tosi harvoin. Olen ATK-friikkien tapaamisessa jossain Kalkun perillä ja nyt otimme välineet esiin. Tähän mennessä olemme vain puhuneet ja vaihtaneet mielipiteitä erilaisista tietokonemahdollisuuksista, läppäreistä ja tableteista sekä kännyköistä.

Kirja on ulkonäöltään ihan ok, etenkin tykkään kovista kansista. Tähän mennessä julkaistut ovat pehmeäkantisia.. Kovakantinen on oikea kirja. Kirjailijan tauti: heti huomaat kaikkea, mitä olisi voinut tehdä paremmin… Nyt ei enää voi valittaa, se on niin juuri niin hyvä kuin sillä hetkellä pystyin toteuttamaan.

 

Eivät ne tulleet vieläkään

Kirjat siis. Onhan matkakin pitkä. Ei auto joudu ihan hetkessä keskisestä Saksasta Tampereelle. Voin seurata lähetyksen kulkua Netistä, mutta hyvin vähän on ilmestynyt raporttipisteitä. Reilun viikon kuluessa vain kolme kirjausta. Uudelleen lastaus tapahtuu ilmeisesti Suomen päässä. En edes tiedä, mitä kautta auto ajaa. Se jää nähtäväksi. Ehkä jonkinlainen merimatka on kuitenkin tehtävä, ellei aja Venäjän tai Ruotsin kautta.

Sain alulle seuraavan kirjani. Materiaalia on jo jonkin verran olemassa, tulostin ne tänä aamuna ja samalla tavalla tuntuu innostus pikku hiljaa tarttuvan kuin tuohon edelliseenkin.

 

Kirjat ovat matkalla

Muutamien jännityshetkien jälkeen uudet kirjani ovat viimeinkin päätyneet kuljetusliikkeen hoiviin. Luokseni ne saapuvat viimeistään ensi viikon alussa. Jos ne tulevat perjantaina, en tee valitusta. Jos toimitus tapahtuu vasta ensi viikolla, teen valituksen. Kirjoille vahvistettu toimitusaika on silloin viikon myöhässä.

Lehtien hinnoittelu myyntiin

Ensimmäiset kappaleet lehtivarastoista olen laittanut nyt Huutonettiin. Se on vasta pienen pieni alku. Hinnoittelin ne siten, että toimituskulut kuuluvat hintaan. Kun selaan myynti-ilmoituksia enemmän, huomaan, että kukaan ei ole sisällyttänyt niitä hintaan. Voisin tietysti muokata ilmoituksia, mutta annan niiden nyt olla tämän ensimmäisen viikon noilla hinnoilla ja vaihdan hinnat seuraaviksi viikoiksi. Näköjään Aku Ankat on pistetty pidemmiksi ajoiksi yleensä, minä valitsin vain seitsemän päivää. Laitoin myös Non Stop -lehtiä 1970-luvulta. Aku Ankat ovat myös samalta vuosikymmeneltä.

Minä olen kauhistellut postipakettien hintoja. Mutta olenkin aina mennyt suoraan postiin lähetyksiä laittamaan. Onkin olemassa edullisempia pakettien lähetystapoja. Pakettiautomaatti on edullinen ja saman hinnan maksaa myös verkon kautta lähetys. Tämä edullisempi hinnoittelu oli hyvä huomata myös tulevia kirjalähetyksiäni varten.

Aku Ankka trauma

Olen alkanut purkaa arkistoja. Vihdoinkin olen siinä vaiheessa elämää, että pystyn pikkuhiljaa edistämään säilyttämieni papereiden ja tavaroiden hävittämistä. Mikä riesa ne tulisivatkaan olemaan jälkipolville. Eilisessä puhelussa kouluaikainen kaverini kutsui tätä kuolinsiivoukseksi. Hänkin on aloittelemassa.

Äitini teki kuolinsiivousta monta vuotta. Hän oli onneksi jättänyt dokumentteja, valokuvia ja muutakin tavaraa, vaikka mielestäni oli hävittänyt liikaakin. Olisin halunnut äidin säilyttävän kaikki isän kirjoittamat lehtiartikkelit. Ehkä äiti ei arvostanut sanomalehtiä tai ehkä isäni ei ollut säilyttänyt niitä. Tyhjentäessämme siskon kanssa äidin asuntoa päivittelimme tavaroiden määrää ja ihmettelimme, mitä hän oli muka hävittänyt. Onneksi sain hillittyä hävitysvimmamme ja siirsimme osan arkistoista omiin koteihimme.

Tiedän, että minun lapseni eivät ala arkistoja penkoa, vaan tilaavat siirtolavan pihaan ja heittävät kaiken pois. Niin he ovat ainakin sanoneet. Olen jättänyt jokaiselle lapselleni heidän omia koulumuistojaan, ne ovat vielä muovikasseissa ja hyllyillä. Äiti oli arkistonut meille jokaiselle kolmelle lapselle yhden ison pahvilaatikollisen muistoja. Löysimme jopa herbaariomme. Pahvilaatikkoaarrearkku oli suurenmoinen teko äidiltäni, joka muutti arkistojen kanssa sairaalan virkasuhdeasunnosta kerrostalokaksioon. Siellä hänellä oli onneksi iso varastotila. Oli ihana löytää laskentovihkoja, piirustuksia, kirjoituksia ja jokunen koulukirjakin pahvilaatikosta.

Kuolintyhjennykseni tai paremminkin elintilan raivaukseni etenee. Ensimmäinen hävityksen kohteeni olivat kirjaani liittyvät paperit. Sen olin päättänyt tehdä heti ensimmäiseksi, kun saan kirjan käsistäni. Kaksi muovikassillista tulostettuja papereita, muistiinpanoja, sanomalehtikopioita yms. tyhjensin kirjailijan kammiostani. Siitä alkoi prosessi, jonka syntymistä olen odottanut hyvän tovin. Ensin töytäisin vaate- ja kenkävarastoihin. Se prosessi ei ole vielä lopussa, mieheni huone on tyhjentämättä. Hän ei ole kahteen ja puoleen vuoteen asunut täällä, mutta on vielä hengissä. Hetken tuumailtuani päätin keskittyä omiin arkistoihini ennenkuin siirryn tuon toisen jemmarin tavaroihin.

Huomasin, että aloin siirrellä tavaroita paikasta toiseen. En vielä parempaan pystynyt. Ajattelin, että tämä ei kerta kaikkiaan vetele ja tartuin vaatehuoneen lehtiarkistoihin. Olen jo kolme päivää järjestänyt Aku Ankka -lehtiä neljältä vuosikymmeneltä numeroittain vuosipinoihin. Olen kirjoittanut päälle laput, mitä numeroita pinosta puuttuu tai mitä niissä on vv. 1971-2004. Olen nyt pystynyt heittämään sellaiset lehdet pois, jotka ovat kertakaikkisen risoja, nekin olivat arkistoituna. Lisäksi on taskareita, Roope-setä lukemistoja ja muita sarjakuvalehtiä. Seuraavaksi aion selvittää, olisiko joku kiinnostunut ottamaan nämä, ehkäpä vähän maksamaankin. Tai jos joku kierrätys- tai hyväntekeväisyyskirpputori ottaisi lehdet. Minun on tosi vaikea heittää näitä lehtiroskiin. Tälle vaikeudelle on olemassa selityskin: minulla on Aku Ankka -trauma.